Amazing Geocaching –tapahtuman kuvaus & nettisivut julkistetaan mahdollisimman pian tammikuun alkupuolella. Koska itse tapahtumapaikka kuitenkin luvattiin julkistaa joulukuun 2013 aikana, niin tässä se viimein tulee:
Amazing Geocaching Mega-tapahtuma järjestetään 11.-13.7.2014 aikalailla keskellä Suomea, Jämsässä, Himoksen lomakeskuksessa. Himoksen Länsirinteen alapuolinen tapahtumakenttä sekä tapahtumia varten rajattava leirintäalue ovat kokonaisuudessaan geokansan omassa käytössä. Tälle alueelle rakennetaan talkoovoimin perjantaina 11.7. sekä oma majoitusalue, messualue tapahtumatelttoineen, nuotiopaikat ja muut mukavan illanvieton mahdollistavat rakenteet sekä Amazing Geocaching –kilpailun lähtö ja maali.
Kaikki Megan aikainen aktiviteetti siis tapahtuu samalla tapahtumakentällä sekä Himoksen upeissa maisemissa, jotka alkavat aivan tapahtuma-alueemme reunalta!
Itse tapahtumapaikalla on sähköllä varustettuja karavaanaripaikkoja tarvittaessa 100 kpl ja telttoja omalle, aidatulle alueellemme saa pystyttää juuri niin paljon kuin sielu sietää (paikat varattava kuitenkin pääasiassa ennakkoon). Lisäksi Himoksen alueelta löytyy runsaasti mökkejä ja hotellihuoneita myös kävelymatkan päästä tapahtumapaikalta.
Itse tapahtumapaikan meille tarjoaa HimosLomat, joka mahdollistaa alueelle mm. sähköt, bajamajat, tapahtumateltat, omat nuotiopaikat puineen, jätehuollon, astioiden tiskauspisteen, suihkukontit ym. rakenteet ja tekniikan. Lisäksi HimosLomat tuovat paikalle ruokayrittäjän. Tämän lisäksi toivotamme itse monenmoiset tapahtuman luonteeseen sopivat geo- ja retkeilykauppiaat paikalle. Kauppiaspaikkojen hintana on ennalta sovittava määrä tuotelahjoituksia, jotka ohjataan suoraan Amazing Geocaching –kilpailun palkinnoiksi – muutoin tapahtuma on myös kauppiaille ilmainen.
Me taas keskitymme järjestämään upean, omanlaisen geotapahtuman, joka alkaa 11.7. tapahtuma-alueen rakentamisella sekä yleisellä illanvietolla, huipentuu 12.7. suureen ja mahtavaan Amazing Geocaching –seikkailuun Himoksen upeassa luonnossa yhdessä monien yhdistysten ja yrittäjien kanssa - sekä päättyy sunnuntaina 13.7. CITO:on. Itse Mega-tapahtuma järjestetään virallisesti vain lauantaina 12.7., mutta kaikenmoista, mukavaa yhdessäoloa on alueella koko viikonlopun ajan. Tapahtuman tarkka ohjelma sekä kisaohjeet julkistetaan tammikuun aikana.
Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen kaikkine aktiviteetteineen!
Talkoolaiset, kauppiaat ja kaikenmoiset kyselijät voivat laittaa halutessaan mailia tulemaan osoitteeseen: georetkemme@gmail.com / Gnutcha&Joorz
Lisätietoja paikasta: http://www.himos.fi/ sekä http://www.himoslomat.fi/
Esimerkkejä etäisyyksistä tapahtumapaikalle:
Jämsä 8 km
Jyväskylä 55 km
Tampere 95 km
Helsinki 220 km
Turku 250 km
Vaasa 280 km
Oulu 395 km
Erityisesti toivomme, että tulijat alkaisivat varaamaan majoituksiaan HimosLomien kautta, sillä Himoksen toisella laidalla järjestetään samaan aikaan toinen tapahtuma, joten etenkin mökki- ja hotellivaraukset kannattaa hoitaa ajoissa! (Lisätietoja majoituksista ja saamastamme majoitustarjouksessa omassa viestiketjussaan)
Siispä tervetuloa Megailemaan kanssamme Himokselle!
Toivottelevat,
Gnutcha&Joorz
"Vieraileva kirjoittaja" - osa 3
Arnyk
alustus :
"Vieraileva kirjoittaja" - sarjaa jatkaa nyt pyynnöstäni Aktiivinen geokätköilijä ja Wherigo-guru Mikkelin suunnalta.
"Arnyk":in terveiset sosiaalisille kätköilijöille:
Minulta pyydettiin blokiin vierailijan kirjoitusta aiheesta kätköilyn sosiaalinen puoli. Rajasin aihetta niin että kerron tässä mitä kätköily ja sosiaalisuus minulle merkitsee. Rajaushan ei nyt tietenkään ihan onnistunut, sen näkee helposti tekstin pituudesta ja rönsyileehän se aiheesta toiseen pomppien samalla tavalla kuin keltaisen lehdistön lööpit.
Kätköily ja sosiaalisuus on laaja aihe, lähdetään nyt vaikka ensiksi sitä käsittelemään näin: Ehkä se ensimmäinen kätköilyyn liittyvä sosiaalinen tapahtumani oli kun kuulin geokätköilystä, näin itse ainakin tulkitsen asian. Harrastuksesta nimittäin kertoi minulle työkaverini Joensuusta suurin sanankääntein jotka jäivät alitajuntaani kytemään kipinänä. Nykyisellään sama kaveri on sitä mieltä että teki ison virheen tässä asiassa, harrastus kun on tuntunut aina välillä vähän lähteneen lapasesta itselläni. Kuitenkin tilanne oli se että silloin jästinä en oikein kiinnostunut asiasta koska harrastus tuntui olevan jollain tapaa niin kaukana silloisesta elämästäni. En vain voinut käsittää miksi minun pitäisi tonkia pakastepurkkia kiven alta. Voidaan siis sanoa että kätköilyn sosiaalinen puoli nosti jo tällä kohdalla päätään.
Seuraavana sitten kuulin että samalla paikkakunnalla asuva kaverini oli kokeillut geokätköilyä muutaman kätkön verran. Aloitimme siis uran aika pitkälti kimppaetsinnöillä seikkaillen Mikkelin purkkeja läpi. Silloin valinnan varaa oli huomattavasti vähemmän, mutta kätköjä silti oli mukavasti. Mukaan liittyi vielä kolmaskin kaveri. Kätköilyharrastus leimautui siis alusta alkaen itselläni vahvasti sosiaaliseksi kaveripiirissä tapahtuvaksi toiminnaksi, vaikka ensimmäiset kymmenen purkkia kävin hakemassa Hangosta itsekseni geokoiran kanssa heinäkuussa 2010.
Kätköilyharrastus on itselleni mielikuvissa harrastus jossa suuri osa harrastajia toimii itsekseen. Kieltämättä lajiin on helppo hakeutua introvertin henkilön joka ei joukkuelajeista tai -peleistä ole kiinnostunut, koska varsinkin alussa tukimateriaalia on ja harrastuksen aloittaminen on mahdollista jos vain jaksaa kahlata läpi materiaalia. Jos nyt sitten on sellainen tilanne että sattuu olemaan vahvasti introvertti niin kätköilyn sosiaalinen puoli saattaa olla enemmän taakka kuin mahdollisuus. Itselleni kätköilyn sosiaalinen puoli tuli siis kaveripiirin kautta luonnostaan.
Täytyy kyllä sanoa että harrastuksen osalta ensimmäinen miitti oli varsin tiukka paikka jonka muistaa, varsinkin kun olin itse järjestäjänä. Itselläni oli silloin n. 200 löydettyä kätköä ja ympärillä ihmisiä jotka olivat löytäneet useita tuhansia... jopa viisinumeroisia lukuja. Tällaisessa tilanteessa on myös vahva psyykkinen lataus. Negatiivinen palaute julkisesti saa varmasti harrastuksen loppumaan, varsinkin jos se tulee ainakin tilastojen valossa kokeneemmalta kätköilijältä. Joka tapauksessa itselleni ensimmäisen miitin järjestäminen oli "the iso juttu", olinhan koko 2000-luvun alun tehnyt vahvasti töitä oman mukavuusalueen ulkopuolella kääntäen itseäni pikkuhiljaa rankalla työllä introvertista extrovertiksi. Ei nyt kuitenkaan mennä siihen. Mennään miittiin ja kätköilyn sosiaaliseen puoleen. Sinänsä ensimmäisestä järjestämästäni miitistä jäi mieleen vahvana se että yhteisö otti vastaan upeasti: ilman ennakkoluuloja, ilman vertailua: Avointa keskustelua ja kanssaharrastajien arvostusta. Geoyhteisö yllätti rajusti: Ensimmäiseen miittiin tuli harrastajia Lahdesta, Hyvinkäältä, Joensuusta, Turusta, Kuopiosta... eli ympäri maakuntaa ja laajemminkin. Sitä ei olisi oikeastaan voinut uskoa tai toivoa edes hurjimmissa toiveissaankaan. Tilanne siis oli entistäkin jännittävämpi kun odotusarvona oli että ainoastaan lähialueen henkilöt tulisivat, joita heitäkään en ollut aikaisemmin nähnyt.
Geokätköilyn sosiaalinen puoli on myös kaikkea muutakin kuin miittejä. Tuttuja ihmisiä, hyviä kavereita, mahtavaa yhteishenkeä ja ennen kaikkea tukea ja turvaa. Usein tulee tehtyä kaikkea hullua porukassa, mitä ei varmasti olisi tehnyt itsekseen. Parhaat kätköilymuistot omalla kohdalla ovat ehdottomasti kimppakätköilyn saralta.
Nykyinen sosiaalisen median käyttäminen pelkästään tiivistää yhteishenkeä, on mahtavaa iloita toisten saavutuksista ja hehkuttaa mukana! Sitä yhteisöllisyyden tunnetta on vaikea kuvata kun aidosti voi olla iloinen toisten saavutuksista.
Kätköily yhdistää ihmisiä. Samat kokemukset liittävät yhteen hyvinkin eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Se on mielestäni uskomaton rikkaus, kokemusten vaihtaminen antaa äärimmäisen paljon kun huomaa miten eri tavalla ihmiset kokevat eri asioita. On myös seikkoja jotka helposti rapauttavat yhteisöllisyyttä. Usein asiat liittyvät henkilökemioihin ja toiminnasta syntyviin negatiivisiin tunteisiin. Lähin negatiivinen tunne varmaan mikä kätköilyyn liittyy on kateus, niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulostaa. Itselleni tunteesta puhuminen on hieman vieras aihealue, joten kirjoittaminen tästä on haastavaa. Oman tulkintani mukaan liian kapea elämän sektori ja muut omaan henkilökohtaiseen elämään liittyvät haasteet saattavat johtaa siihen että harrastuksillakin täytyy alkaa "pätemään". Sinänsä kummallinen ajatuskuvio, mutta tilastot saattavat olla henkilötasolla joillekin jonkinlainen menestymisen ja arvojärjestyksen mittari. Ehkä se on sitä että ihmisellä on luontainen tarve korottaa itseään jollain tapaa jonkinlaisia portaita pitkin.
Itse en ole koskaan nähnyt asiaa näin, kaikkihan me olemme saman rakkaan lajin harrastajia oli löytöjä sitten kymmenen tai kymmenen tuhatta. Sitten on toinen asia eli henkilökemiat... no, nämä ovat sitten se astetta vaikeampi kuvio. Sosiaalisuuteen väistämättä liittyy se että extrovertit ihmiset tulkitaan helposti "pomoiksi". Eihän se niin tietenkään ole. Joskus vain jotkut ovat enemmän äänessä, mutta ei se heistä johtajaa tee. Erilaisissa some-ryhmissä olen huomannut että tietyt ihmiset ovat äänessä pääsääntöisesti. Silloin helposti leimaantuu väärin perustein joukon johtajaksi. Ihmisten kanssa tulee toimeen, vaikka nyt ei sydänystäviä olisikaan :) Mutta se vaatii sitten myös molemminpuolista efforttia asian edistämiseksi. On hankala olla mukava tai neutraali jos toinen osapuoli tekee asioissa ihan mitä huvittaa. Näinhän se menee normaalissakin elämässä harrastuksen ulkopuolella. Yleensä sitä ottaa etäisyyttä henkilöihin joiden kanssa ei syystä tai toisesta tule toimeen.
Kätköilijäyhteisöissä tämä on hieman haasteellisempaa, mutta mahdollista silti jos vain tahto tavoitteesta on sama. Erimielisyyksiäkin on osattava käsitellä. Siihen on useita tapoja kyllä, jos vain tahtoa asioiden ratkomiseen on. Aina sitä ratkaisua ei vaan löydy vaikka itse olisi kuinka aktiivinen osapuoli. Helpoin pakokeino tilanteesta on vetäytyminen jos omat eväät eivät riitä asioiden käsittelyyn. On myös hyvä osata katsoa peiliin ja pystyä toteamaan edes joskus että "tällä kertaa se olinkin minä joka oli väärässä". Vahvojen näkemysten kohdatessa on aina selvää että konflikteja tulee. Kaikkihan tämän tietää arkielämästäkin ja kätköily ei ole poikkeus tähänkään. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten mielipiteitä ei edes kannata yrittää muuttaa, ainoastaan perustella omaa näkemystään.
Tietenkin tässäkin kohdalla se vanha sananlasku on upea ohjenuora: "Mieluummin laiha sopu kuin lihava riita". Voiko sitä totuutta enää ytimekkäämmin sanoa?Kätköilyssä on monenlaisia ihmisiä mukana, ja kuten jo jossain välissä arvelin niin jollain tilastollisella tutkimusmenetelmälläkin olisi ehkä toteennäytettävissä oma tuntemukseni siitä että harrastuksen pariin on hakeutunut keskiarvoa isompi määrä introvertteja. Tämä tuntemukseni lienee väitteenä nykyisellään kuolemassa pois, koska harrastus on saavuttamassa vuosi vuodelta laajempaa suosiota ja brändäytynyt muutamassa vuodessa huomattavasti enemmän perhe- & yhteisöharrastukseksi kuin vielä 4-5 vuotta sitten.
Introverteille saattaa olla todellinen kynnys osallistua miitteihin/eventteihin, jos ei tunne ketään. Lisäksi "piiriin" pääseminen saattaa tuntua kanssa vaikealta jos kätköilijäyhteisö on hitsautunut alueella vahvasti yhteen. Kuitenkin tällä kohdalla antaisin muutaman vinkin: Paikalliset miitit, some-ryhmät jne. Niihin ensiksi. Siitä on sitten tuttujen kanssa helppo lähteä isompiin miitteihin pyörimään. Ja aina kannattaa muistaa se että niissä isommissa miiteissäkään kaikki ei tunne kaikkia, vaikka pienissä piireissä liikutaankin harrastuksen osalta. Jos alueella ei miittejä ole, niin sitten kannattaa sellainen järjestää itse. Kukaan ei estä järjestämästä miittiä vaikka nimellä "tutustutaanko?" ja teemana on erityisesti uusien kätköilijöiden kohtaaminen. Tällaisen voi järjestää vaikka kahviossa, tai sitten 15-30 minuutin jutustelutuokiona urheilukentällä. Kaikki on mahdollista. Ei kannata ympätä hirmuisia puitteita ja agendaa tapahtumalle, jos tavoitteena on jutustella ja tutustua nuotion ääressä.
Yhteisöllisyys näkyy myös muilla tavoin geokätköilyssä. On niitä kimppareissuja joissa kaveri(t) auttaa jaksamaan. Usein reissuilla tulee eteen tilanne jossa jonkun vireystaso laskee, ja hanskat on lentämässä nurkkaan. Siinä vaiheessa lähes aina on yksin kätköillessä edessä reissun lopetus. Porukkahenki kuitenkin auttaa jaksamaan paremmin ja eräällä tapaa kantaa pahimpien kuoppien tai karikkojen ylitse. Uskoisin että tämän saman tunteen tietävät parhaiten ne jotka harrastavat kätköilyä sekä porukoissa että itsekseen. Denariputkessa on hankala nähdä nousua, mutta geokolleega vieressä antaa usein nostetta pahimmasta kuopasta.
Sitten on myös toinen aspekti, turvallisuus: T5 maastoluokituksen kätköillä on hyvä olla turvamies/nainen mukana. Varsinkin jos puhutaan kiipeilystä. Jo alhaisemman terrainin kätköt voivat olla hengenvaarallisia. Kätköily voi olla vaarallista, sen osoittaa jo pelkästään "parhaat kätköilyvammat ketju" geocache.fi-foorumilla jossa on kuvattuna pelkästään "parhaita" kätköilyvammoja. Siellä ei siis ole kaikki kätköilyssä sattuneet vammat listattuna :) Varmasti jokainen tietää että kätköily vie paikkoihin joissa loukkaantumisen ja odottamattomien tapahtumien riski on huomattavasti keskiarvoa suurempi. Itsekseen on aika hankala päästä pois jos jotain sattuu. Harrastajakumppani tuo tukea ja turvaa reissuille. Onhan nykyään matkapuhelimet ja muut pelit&vehkeet mutta mielestäni on lyhytnäköistä luottaa pelkästään niihin. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole säikyttää, vaan kertoa asia realistisesti. Kaikissa harrastuksissa on vaaransa, myös kätköilyssä.
Kimppakätköilyyn liittyy myös kokemusten jakaminen, joka on hyvin voimauttavaa! Oman logiikkani mukaan jaettu kokemus ei ole puoli kokemusta vaan paljon enemmän. Miksi siis itsekseni tekisin jotain huikeaa jos sen voi tehdä hyvässä porukassa ja jakaa kokemuksen? Yhteisöllisyys on myös yhteistyötä: Mysteerikätköt ovat joskus erittäin haastavia. Näitäkin on mukava ratkoa pienellä porukalla aina toisinaan. Päät yhteen ja ajatusten heittelyä suuntaan ja toiseen saa yleensä pieniä halkeamia aikaiseksi, eikä pelkästään kalloluihin vaan mysteeriin. Palkitsevinta oikeastaan on se että saa ratkaistua mysteerin puoliksi tai sitten kovan tiimityön jälkeen siten että jokainen on antanut oman palasen ratkaisuun. Näissä kohdin taas sitten tulee helposti myös epäonnistumisen tunteita: Silloin kun itse on pelkästään statistin roolissa. Ainakaan omaan luonteeseen ei tuollainen ihan istu, ja kätkön mahdollinen hakeminen tuntuisi jotenkin väärältä omaan moraalikäsitykseen peilattuna.
FTF-huntit ovat sitten kanssa yksi sellainen ikuisuuskysymys. Näihin on rakenneltu erilaisia epävirallisia ja puolivirallisia sääntöjä&toimintamalleja. Osa toimii niiden mukaan, osa taas ei. En ota kantaa tässä sen enempää huntteihin, mutta oma logiikkani näissä on se että jaettu kokemus on jälleen paljon enemmän kuin puoli kokemusta. FTF-huntit ja FTF-konseptina ovat ehkä yksi suurimmista kätköilijäyhteisöihin epäsopua tuovat seikat. Näissä olen itse pyrkinyt aina toimimaan niin kuin minua kohtaan on toimittu. Ja toimin edelleenkin. :) Toki geowikin määrittelemien linjojen puitteissa. Miksi nostin tämän blogiin joka käsittelee geokätköilyä ja yhteisöllisyyttä? Tietenkin se ainoa syy on se että tästä saadaan mukavasti aasinsilta siihen että omilla toimilla on 100% merkitys siihen miten hyvin pääsee yhteisöihin ja yhteisöllisyyteen mukaan.
On helppoa osoittaa olevansa yksilöpelaaja ja silloin on tietysti hyvin hankala yrittää enää olla joukkuepelaaja, jos on jo osoittanut että sovituista asioista kiinnipitäminen ei onnistu. Tässäkin kohdalla se perinteinen "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" pitää paikkansa enemmän kuin hyvin! Miten sosiaaliset kätköilyreissuporukat muodostuvat? Tähän ei liene minkäänlaista yleispätevää vastausta, mutta omiin kokemuksiin peilaten voin vähän avata asiaa omasta näkökulmasta. Itselläni on lähimpinä kätköilykavereina n.4 henkilöä keiden kanssa tulee nykyisellään kätköiltyä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Lisäksi tulee harrastettua nk. satunnaiskätköilyä useiden ihmisten kanssa. Toki on paljon muitakin erittäin hyviä tyyppejä keiden kanssa mielellään lähtee aina reissuun! Ja paljon on sellaisiakin henkilöitä joiden kanssa mielellään lähtisi reissuun mutta tähän saakka ei vielä ole tullut heitettyä yhteistä kätköilyreissua. Porukka on siis muodostunut vain sattumalta. Käytännössä täytyy kuitenkin sanoa että kätköilyreissut ovat parhaimmillaan erittäin kuluttavia ja silloin on kyllä todella mahtavaa kätköillä sellaisten henkilöiden kanssa joiden kanssa homma vain toimii. Eli asiat loksuvat kohdalleen ja turhaa kitkaa ei muodostu mistään. Asioista päätetään demokraattisesti ilman despotismia :). Usein tässä auttaa se että reissua on suunniteltu porukalla etukäteen. Mitä kattavammin, sitä paremmin kuvio toimii. Anna tilanteen elää, tutustu ihmisiin rohkeasti, ehdota reissuja. Kokeile miltä kimppareissu tuntuu.
Kätköilyn sosiaalisen puolen voisi oikeastaan niputtaa muutamiin pääasioihin: Kavereiden kanssa se vaan on hauskempaa kuin itsekseen. Yhteisö ja kätköilykaverit tuovat tukea ja turvaa. Kokemuksia on mahtava jakaa. Kätköily yhdistää hyvin erilaisia ihmisiä. Kannattaa muistaa kuitenkin yksi asia: pakollista yhteisöllisyyttä ei ole. Jokainen voi edelleen harrastaa geokätköilyä itsekseen ja metsissä/maastossa. Yhteisöllisyydellä saadaan etuja, mutta harrastaa voi tietenkin ilmankin. Jokainen määrittelee itse sen miten haluaa olla mukana sosiaalisemmassa geokätköilyssä. Itse rohkaisen mukaan mutta jokainen tekee itse oman valinnan asian suhteen.
Kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea pitkähkön kirjoitukseni loppuun saakka. Eri mieltä tietenkin saa olla, itse näen asiat kirjoittamallani tavalla joka ei todellakaan ole se ainoa ja oikea tapa nähdä asioita .Miiteissä tavataan!
Arnyk "miittistatistiikkaa" :
aloittanut kätköilyn 23.7.2010
käytyjä eventtejä (2.2.2014 mennessä) :
 All Event Cache Types | 47, joista |
| Event Cache | 40 |
 Cache In Trash Out Event | 4 |
 Mega-Event Cache | 3 |
omia eventtejä:
Event Cache 12